59. Elämäni hevoset [ERIKOISPOSTAUS]

Aattelin tehä täälläsen, kun oli tylsää, ja siitä varustepostauksesta ei oo viel tietoo, teen todennäkösesti kokonaan uuden:p.


Eli siis kerron tärkeimmistä hevosystävistäni harrastuksen alusta asti. Ja niitä on nii paljon, että kerron vaan ihan tärkeimmät.

Aloitin siis ratsasuksen kun olin 2 luokalla heppahovissa, taisinpa olla 9-vuotias. Ensimmäinen lempiponini oli isohko valkea poniruuna Brendan Sachary. Sakke ei kuitenkaan ollut kauvaa lempiponini, vaan unohtuin nopeasti, mutta auttoi ja opetti minua monessakin tilanteessa.

  Seuraava lempiponini olikin sitten Tähtisafiiri, eli Vili. Tämä poni oli jotain niin kultaa, se ei ollut usein tunnillamme, mutta kun oli niin menin sillä lähes aina. Siitä tykkään edelleen, vaikken pitkiin aikoihin ole ponia nähnytkään. Myöhemmin, kun opin ratsastamaan kunnolla ilman avustajaa, ja olin joku jatko 1 tasoinen, Vili oli useammin meidän tunneilla. Silloin opin ymmärtämään, ettei se olekkaan niin täydellinen kun olin kuvitellut helpommilla tunneilla ja avustajan kanssa. Vili siis oli aika itsepäinen välillä, eikä ollenkaan niin helppo. Aina ei lähdetty iloisin mielin tunnilta pois, mutta silti poni oli niin kultainen hoiteassa, että ei siitä voinut kuin pitää. Kun taas opin enemmän asioita, ja minusta tuli taitavampi ratsastaja, Vili kävi yhä enemmän tunneillamme, ja kinusin aina sitä, kun oli mahdollisuus. Välillä se edelleen alkoi temppuilemaan, jos oli ulkoavut hukassa, tai ohjat roikkui. Se kyllä pisti miettimään ja opetti paljon!



 Sitten sainkin ensimmäisen hoitohevoseni Topin (en muista oikeaa nimeä). Se ei ehkä ollut paras mahdollinen ensimmäinen hoitohevonen pienelle tytölle, mutta senkin avulla opin paljon uutta. Siinä vaiheessahan hoitotehtäväni eivät olleet vaativia. Lähinnä hevosen laittoa seuraavalle tunnille, kuppien pesua, ja varusteiden huolehtimista. Ja en edes osannut kaikkea vielä silloin. Topi siis oli 160 cm suht. nuori suomenhevos ruuna, mutta se oli kiltti. Itse olin silloin ehkä, 140 cm pitkä, joten sen hoitaminen ei ollut ihan helppoa, mutta en luovuttanut ikinä, vaan aina taistelin ja pusersin satulan selkään, jaksoin kannatella sen painavia kavioita ylhäällä, jotta saisin putsattua kaviot, ja roikkua sen harjassa, jotta saisin suitset päähän. Lopulta nämä tehtävät alkoivat tuntua helpommilta, ja aloimme nauttia toistemme seurasta enemmän. Tunnilla menin topilla harvoin, mutta tykkäsin siitä tosipaljon. Sekään ei ollut kovin helppo ratsastettava, mutta silti pärjäsin sen kanssa ihan hyvin. Olin ehtinyt hoitaa topia melkein vuoden, kunnes sain kuulla, että se lopetettiin ähkyn takia. (se siis imppasi). Meni jonkun aikaa, ennenkun pääsin tästä yli, mutta elämä jatkui, ja sain uuden hoitohevosen, joka ei tosin ikinä tullut niin tärkeäksi. Mulla siis oli monia muitakin lemppareita heppahovissa, mutta en nyt kuitenkaan koe että muut niistä ois ollu yhtä tärkeitä kun nää, mm Ville, Milla, Doni, Tzaari ja Japo.

   Kävin parisen kuukautta myös Ilmaria talilla, josta mieleen jäi yksi hevonen, Leegia. Menin sillä ehkä vain 3 kertaa, mutta se oli semmonen et iski heti ! ensimmäisen kerran kun olin siellä ja menin oikeestaan yksityistunnin sillä, ja sillon ekaa kertaa sain hevosen kulkee kunnolla. ja heti jos vähänkin ohjat roikku tai jotain niin pää kyllä nous heti. et opin sillä yhellä tunnilla hirveesti siltä hevoselta.



  Sitten vaihdoin tallia Peikkometsään, jossa kävin puolisen vuotta ennen kesää, ja sitten jatkoin siellä taas syksyllä ja kävin siellä jouluun asti, kunnes vaihdoin lopullisesti keskimäelle. Vuodessa en siis ehtinyt paljoo tutustua näihin hevosiin, mutta sieltäkin kuitenkin 2 tärkeeksi jäi. Ensin tykästyin Pekka töpöhäntään, eli Nakkiin. Joskus meillä meni hyvin, ja joskus taas ihan penkin alle, mutta vaikka en osannutkaan Nakilla ratsataa niin khyvin kun oisin voinut, mä tykkäsin siitä silti tosi paljon, ja tykkään kyllä vieläkin: ).

  Toinen peikkometsästä mieleen jäänyt on Halo. Ensin en tykästynyt oikein siihen, esimerkiksi siksi, ettei sekään ollut helpoin ratsastettava. Sain kuitenkin sen useasti tunnille, koska pärjäsin sille melko hyvin. Tykkäsin kyllä sen luonteesta, se oli ihana hoitaa ja muutenkin hauska. Ja loppupeleissä aloin lämmetä sille muutenkin. Vielä sillon en oikeestaan ees tajunnu tykkääväni siitä, mutta näin jälikäteen on kyllä vähän ikävä sitä!













  Sitten tosiaan samana syksynä aloin käymään samaan aikaan myös Keskimäellä, jossa oon käyny nyt vuoden. Ensin muumi ja rambo oli lemppareitani, mut sitten se muumi vähän jäi. Ja Rambolla (reinhold) kävinkin sitten ensimmäiset ulkopuoliset kisani, kävin sillä 2 kertaa este kisois , molemmista tuli ruusuke, 2 sija ja 3 sija: )! käytiin myös 2 koulukisat, mutta ne ei ollu se meijän juttu. Pikkuhiljaa kuitenkin rambo alkoi kyllästyttää, sillä se oli hyvin helppo ratsastettava.

 

















Hetkeen mulla ei tainnut olla oikein kunnon lempparia, tykkäsin kyllä nuferista sillon eniten, mutta sekään ei kuitenkaan oo vallottanu mun sydäntä samalla tavalla kun nää muut. Sitten aloin tykästyy tosipaljon iinaan. Sen kanssa onkin tullu tehtyy kaiken näköstä! ensin se oli vaan tollanen tuntiputte muitten joukos, mut aloin menee sill useemmin, ja talvella, vaikka se oli vetäny pukkirodeoo, menin sillä ilman satulaa sen takii kun sillä oli patteja seläs: D, ja meinasin monta kertaa tippuu, ja senkin jälkeen menin sillä vaan useemmin, koulu ei ollu oikein se meijän juttu viel sillon, mut nyt sekin alkanu sujuu. Iinalla oon tehny varmaan aina noi hyppyennätykseni, sillä muilla en ois uskaltanu! Vaikka Iinakaan ei oo se helpoin hevonen, niin silti se on mulle se luotettavin <3.
(c) pinja?









vakavasti otettava ratsukko?                        (c)Pinja Salolahti















Tästä tuli nyt näin pitkä niin teen sit joku päivä viel noista yksityishevosista erikseen: ). Tässä siis oli klaikki noita tuntiponei: D. ps. ihme jos kukaan jakso lukee o.o! ja sit noista ekoista hevosista noi kuvat on suht uusia siihen nähen mitä kirjotin, koska niihin aikoihin mulla ei edes ollu mitään kameraa: D!