Se tunne kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Ja näät jopa unia, jossa feilaat joka ikisen asian mitä teet tai suunnittelet !
Mä toivon todella ettei ollut mitään enne unia o.O. voi myös olla että stressaan vaan juuri tällä hetkellä liian monta asiaa ja ajattelen niitä jopa unissani, tai sitten nuo unet vaan muistuttelee mua? No oli miten oli mikään ei silti tunnu menevän niinkuin pitäisi.

No mutta jotta en taas kovin paljon poikkeais aiheesta, niin menin siis eilen roopella, koska myös peppi lähtee iinalla kisoihin ja se meni sillä. No siinä jo yksi esimerkki, eilisen treenit oli mennyt huonosti, sitten en edes pysty enää menemään hevosella todennäköisesti enää ennen kisoja... tottakai ymmärrän, että on reilua että muutkin saa harjotella ennen kisoja mutta silti... jäi niin huono fiilis tiistailta, enkä näillä näkymin edes pääse huomenna tallille. Siinäpä sitten jo toinen asia.

mutta taas aiheeaseen,siis menin Roopella. Roope ja roopen kamalat varusteet, joo ponissahan ei mitään vikaa, en vaan itse tykkää siitä hirveesti, koska se on aika taitava laiskottelemaan. Ja joo tosiaan varusteita laittaessa sisäinen paris hilttonini pääsi taas valtaan. Taisin siinä luetella kaikista varyusteista jotain vikaa, paitsi ehkä suojista. Hups. pitäisi ehkä joskus vaan pitää suunsa kiinni ja tyytyä siihen mitä on, mutta haluan nyt kaikesta huolimatta valistaa vähän teillekkin. roopella on wintecin penkki jota inhoan. niissä on yksinkertasesti maailman hirveimmät vastinhihnat, ja sen lisäks roopella on nyt sellanen outo vyö, jossa ei muuten ehkä olisikaan mitään vikaa, mutta siinäkin ne sojet on vähän huonot, ja sitten sillä oli vielä kaikenlisäks huopa josta en tykkää: D Lol minä. ja sit sen suitsissa ei oikeestaan edes ole mitään vikaa, ne on vaan vähän vanhaa nahkaa. silti valitin niistäkin jotain. ja siis roopen selkään ei pääse normi tavalla, kun se on niin pyöreeselkänen ja sitä vyötä et saa kiristettyä kun ne vastinhihnat on niin vammaset, eli satula pyörähtää heti.

se siitä angstauksesta. Tuntihan meni sinänsä ihan hyvin, tai ainakin tänään suurin osa tehtävistä onnistui
No niinkuin pitikin. En jaksa selostaa enää kovin tarkasti tehtäviä, koska tehtiin melkeinpä samoja kun tiistainakin ja siis hypättiin taas vaikka aiheena puomit olikin: D.  Roope oli oikeestaan aika kiva, ja toimi myös melko kivasti. ja sit se oli suhteellisen reipaskin siihen nähen mitä yleensä, tietenkin se riippuu siitäkin pakottaako sen liikkumaan, mutta nyt sitä ei tarvinnu niin hirveesti pyytää, vaan liikku aika hyvin omalla moottorilla.

Sitten mä rupesin miettii ihan loppukäynneillä että miks mä yleensäkkin oon niin kriittinen itteeni kohtaan, oikeestaan vähän kaikessa? Ihan sama mitä teen, niin mä aina tavoittelen vähän liikaa täydellisyyttä, jos ihan pienikin asia menee väärin,  en ole tyytyväinen. ja sen takia en ole varmaan tänäkään vuonna saanut yhtäkään kertaa sellasta onnistumisen iloa, ehkä kerran siellä taitotallien kouluvalkussa, koska tuntu että poni toimii hyvin, mutta sitten kun katsoin videoita... mietin ihan tosissani että missä vika, kun oli niin hyvä fiilis ja sitten näyttääkin noin hirveelle? huomasin kyllä siinä niitä videoita katellessa kun tunnin jälkeen vielä muistin että missä meni hyvin ja missä ei niiin hyvin, ja videollapa sattui olemaan kaikkia huonoimpia hetkiä... esimerkiksi laukassa rilla alko pärskimään yhessä vaiheessa, ja sitten kun se lopetti ja alko oikeesti kulkemaan hyvin, niin kamerasta loppui kuvaustila ja niinpä loppui siihen videokin. Mutta ette voi oikeesti uskoo miten mua ahisti noinkin pieni ja epäoleellinen asia !  ja nyt mulla on tosi ristiriitaset ajatukset muutenkin.

ennen sentään osasin olla ilonen niistä pienistäkin onnistumisita, mutta nykyään tuntuu etten ole tyytyväinen itseeni ikinä, vaikka tietäsinkin että tein esimerkiksi jonkun tehtävän hyvin, silti keskityn vaan kaikkien pienimpään ja epäoleellisimpiin virheisiin joita tein.  Haluisinkin nyt kysyy että onko teillä ollu ikinä mitään samallaista tai samantapaista? pääsittekö yli yms? ja pitäskö mun vaan hetkeks unohtaa tyyliin kaikki kisat ja yleensäkkin se että kaiken pitäs aina onnistua niin kun mä haluan, ja yrittää löytää iloa niistä pienistäkin onnistumisista tai vaikka ihan vaan harrastaa semmosta köpöttelyratsastusta ja pään nollausta jonkin aikaa?
kertokaa mielipiteenne: )? ps. anteeks tuli romaani.

tulispa jo äkkiä kesä <3!